Tietoa sepelvaltimotaudista / sydän- ja verisuonisairauksista

Korkeat veren rasva-arvot

• Veren rasva-arvojen häiriöt
• Mitä on kolesteroli
• Mitä ovat triglyseridit
• Sydän- ja verisuonitaudin vaaratekijät
• Elintapojen muutos
• Hoito

Angina pectoris

• Mikä on angina pectoris
• Angina pectoriksen oireet
• Lääkehoito

Sydäninfarkti

• Mikä on sydäninfarkti
• Akuutin sydäninfarktin oireet
• Mitä tapahtuu sepelvaltimoissa
• Akuutti hoito
• Hoito kotiinpääsyn jälkeen

Revaskularisaatiotoimenpiteet: ohitusleikkaus ja pallolaajennus

Diabetes

• Mikä on diabetes
• Aikuistyypin diabetes - sydän- ja verisuonisairaus
• Hoito

Korkeat veren rasva-arvot

Veren rasva-arvojen häiriöt
Kolesteroliarvo on koholla eli yli 5 mmol/l yli puolella aikuisväestöstä. Useiden suurten tutkimusten perusteella tiedetään, että mitä suurempi kolesteroliarvo on, sitä suurempi on vaara sairastua ja kuolla sydän- ja verisuonitauteihin. Jos henkilöllä on myös muita vaaratekijöitä, kuten tupakointi ja korkea verenpaine, vaara suurenee entisestään.

Veren rasva-arvojen häiriöt jaetaan yleensä primaarisiin (perinnöllisiin) häiriöihin kuten familiaalinen hyperkolesterolemia, ja sekundaarisiin häiriöihin, joiden syynä on esim. vääränlainen ruokavalio tai liikunnan puute. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat myös ne tilat, jotka johtuvat erilaisista sairauksista kuten diabeteksesta, kilpirauhasen vajaatoiminnasta (hypotyreoosi), maksasairauksista ja tietyistä munuaissairauksista (nefroottinen oireyhtymä).

Mitä on kolesteroli
Kolesterolia on veressä ns. lipoproteiineihin liittyneenä. Tämä johtuu siitä että rasva-aineiden, kuten kolesterolin ja triglyseriden, on oltava sellaisessa muodossa että ne liukenevat vereen ja ne pääsevät kulkeutumaan elimistön eri osiin. Suurin osa kolesterolista on LDL-kolesterolia (Low Density Lipoprotein), jota usein kutsutaan "huonoksi kolesteroliksi". Tämän kolesterolin katsotaan olevan aterogeenisinta eli sellaista kolesterolia, joka vaikuttaa eniten verisuonten kalkkeutumiseen. Veren suuri kolesterolipitoisuus voi pidemmällä aikavälillä suurentaa sydän- ja verisuonisairauksien, kuten sydäninfarktin, angina pectoriksen ja aivohalvauksen vaaraa. HDL-kolesteroli (High Density Lipoprotein) on ns. hyvä kolesteroli. Se on pieni hiukkanen (liporoteiini), joka huolehtii siitä, että osa "huonosta" LDL-kolesterolista poistuu verestä maksan kautta. Maksa käyttää LDL-kolesterolin uudelleen tai hajottaa sen.

Mitä ovat triglyseridit
Triglyseridejä on runsaasti VLDL:ssä (Very Low Density Lipoprotein). Nämä hiukkaset kuljettavat elimistössä muodostuvia rasva-aineita maksasta elimistön muihin elimiin. Triglyseridit ovat elimistölle tärkeä energianlähde.

Sydän- ja verisuonitaudin vaaratekijät
Parhaiten kartoitettuja ja tärkeimpiä sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöitä ovat tupakointi, korkea kolesteroli, korkea verenpaine ja diabetes. Muita vaaratekijöitä ovat mm. ylipaino (etenkin keskivartalolihavuus), stressi ja erityyppiset veren rasva-arvojen häiriöt. Vaaratekijöitä, joihin ei itse voi vaikuttaa ovat ikä, miessukupuoli ja perinnöllisyys. Suositeltavat rasva-arvot: S-Kol alle 5 mmol/l, LDL-Kol alle 3 mmol/l. Suurentunutta vaaraa osoittavat: triglyseridiarvo yli 2 mmol/l, HDL-Kol alle 1 mmol/l.

Elintapojen muutos
Nykyisin on selvää näyttöä siitä, että sydän- ja verisuonitautien vaaraa voidaan pienentää alentamalla kohonneita kolesteroliarvoja etenkin suuren vaaran potilailla. Voit itse vaikuttaa sydän- ja verisuonitautivaaraasi seuraavasti: vähennä ruuan sisältämää rasvamäärää, etenkin eläinkunnan rasvoja. Vähennä sokerin määrää ruuassa ja juomassa. Lisää vihannesten ja hedelmien syöntiä. Syö aamiainen, lounas, päivällinen sekä 2 - 3 hedelmävälipalaa joka päivä. Jos tupakoit, päätä, koska lopetat tupakoinnin, ja pidä päätöksesi. Kävele, pyöräile tai voimistele päivittäin. Laihduta, jos sinulla on ylipainoa. Muista ottaa lääkkeesi säännöllisesti. Jos ruokavalio ja liikunta eivät laske kolesterolia riittävästi, lääkehoito voi olla tarpeen.

Mikä on angina pectoris
Sepelvaltimot voivat kalkkeutua aiheuttamatta minkäänlaisia oireita. Usein sepelvaltimoiden kalkkeutumisesta johtuvat ahtaumat tuntuvat kuitenkin rasitusrintakipuna (angina pectoris). Kipua esiintyy useimmiten tilanteissa, joissa sydän työskentelee tavallista kovemmin ja tarvitsee siksi enemmän happea. Tällaisia tilanteita ovat mm. ruumiillinen rasitus, levottomuus ja psyykkinen stressi. Angina pectoris johtuu hapen ja ravintoaineiden puutteesta sydämessä. Angina pectoris jaetaan eri tyyppeihin sen perusteella, milloin ja miten oireita esiintyy. Tavallisimpia ovat rasitusangina, lepoangina, sekamuotoinen angina sekä epästabiili angina.

Angina pectoriksen oireet
Angina pectoris kuvataan usein rinnassa tuntuvaksi paineeksi, kiristäväksi tunteeksi. Eri ihmiset kokevat rasitusrintakivun eri lailla, mutta samalla ihmisellä se tuntuu yleensä aina samalta. Rintakipukohtaus on kuitenkin useimmiten lyhytkestoinen ja hellittää yleensä hetken levon jälkeen. Usein kohtauksen lievittämiseen voidaan tarvita nitroglyseriinitablettia. Tabletin annetaan sulaa kielen alla, ja vaikutus alkaa yleensä muutaman minuutin kuluessa. Rintakipukohtaus aiheuttaa ohimenevää hapenpuutetta sydämessä aiheuttamatta kuitenkaan pysyviä vaurioita.

Lääkehoito
Asetyylisalisyylihappo vähentää verihiutaleiden aggregaatiota ja estää siten trombimuodostusta. Jos potilas ei siedä tätä hoitoa, hän voi saada muuta veren hyytymistä estävää lääkitystä. Nitroglyseriini laajentaa suonia nopeasti, jolloin veren virtaus sydämeen vähentää nopeasti sydämen työmäärää ja siten myös sydänlihaksen hapentarvetta. Jos potilaalla esiintyy usein rasitusrintakipua, hänelle voidaan antaa myös pitkävaikutteisia nitroglyseriinitabletteja. Beetasalpaajat ehkäisevät rintakipukohtauksia hidastamalla sydämen syketiheyttä ja laskemalla verenpainetta. Kalsiuminestäjät (esim. verapamiili ja diltiatseemi) laajentavat verisuonia ja laskevat verenpainetta. Kolesterolia alentavat lääkkeet (esim. ZOCOR) laskevat kohonneita rasva-arvoja (S-Kol > 5 mmol/l ja/tai LDL-Kol > 3 mmol/l).

Takaisin sivun ylälaitaan

Sydäninfarkti

Mikä on sydäninfarkti
Sydäninfarktista on kyse, kun sepelvaltimot ahtautuvat ja sydämen verensaanti vähenee. Varsinainen infarkti syntyy usein vasta, kun jo ahtautuneeseen suoneen muodostuu veritulppa. Kun veri ei virtaa sepelvaltimoissa, syntyy hapenpuute, joka johtaa jonkin sydänlihaksen osan vaurioitumiseen ja sydäninfarktiin. Jos veritulppa pysäyttää veren virtauksen jossakin suuressa suonessa, suuri osa sydämestä vaurioituu, mutta jos tukos on pienemmässä suonessa, vaurio on pienempi.

Akuutin sydäninfarktin oireet
Tyypillisin oire on rinnassa äkillisesti ilmenevä epämääräinen kipu. Kipu paikallistuu useimmiten rintakehän keskiosaan, mutta harvoin mihinkään tiettyyn pisteeseen. Joskus tuntuu kipua toisessa käsivarressa tai molemmissa, joskus kipu säteilee kaulaan ja leukaan, joskus myös selkään ja harvemmin mahaan. Kiputuntemusta kuvataan usein painavaksi, kiristäväksi tai puristavaksi. Voimakas kipu kestää lähes aina noin puoli tuntia tai pidempään ja muuttuu vähitellen epämääräiseksi epämiellyttäväksi tunteeksi, joka kestää vielä parista tunnista vuorokauteen. Akuutissa vaiheessa ilmenee myös muita oireita. Tavallisimpia ovat pahoinvointi, kylmä hiki, hengenahdistus ja pyörtyminen. Sydäninfarktia ennen ei aina esiinny rintakipua. Joskus oireina on pelkästään pahoinvointia, oksentelua, hengenahdistusta ja pyörtyminen.

Mitä tapahtuu sydämen sepelvaltimoissa?

Ateroskleroosiprosessi

Syy: Sepelvaltimot ovat alttiita ateroskleroosille, eli tauti alkaa kehittyä jo varhaisella iällä siten, että suonten seinämiin muodostuu rasvajuosteita. Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä tavallisempia nämä suonimuutokset ovat. Rasvan ja sidekudoksen kertyminen verisuonten seiniin ahtauttaa suonia entisestään. Kun ihminen saa sydäninfarktin, syynä on siis verisuonisairaus, joka on kestänyt jo pitkään.

Akuutti hoito

• Veritulppia liuottava trombolyyttinen hoito (liuotushoito).
• Sepelvaltimon pallolaajennus (PTCA).
• Kipulääkkeenä morfiini.
• Lisähappi voi lievittää kipua.
• Beetasalpaajat vähentävät sydämen hapentarvetta ja infarktin laajuutta.
• Nitroglyseriini lisää sydämen verihuoltoa pienentäen hapen tarvetta ja lievittäen kipua.
• Asetyylisalisyylihapon on pieninä annoksina osoitettu voivan vähentää verihiutaleiden aggregaatiotaipumusta ja estävän siten uusia sydäntapahtumia.

• Tupakoinnin lopettaminen on tärkein uusia sydäntapahtumia estävä keino.
• Ruokavaliomuutokset - lounas ja päivällinen tulee koota ns. ruokaympyrän mukaan. Silloin ateriasta tulee tasapainoinen, ja se sisältää vähemmän rasvaa ja enemmän kuituja. Energiasisältö vähenee, ja paino voi laskea ilman nälän tunnetta.
• Liikapainon välttäminen tai laihduttaminen, mikäli aihetta. Liikapaino (BMI > 25 kg/m2) ja lihavuus (BMI > 30kg/m2), erityisesti keskivartalolihavuus, lisäävät tautikohtausten vaaraa.
• Stressi - haitallisia stressitekijöitä ovat mm. jatkuva ajanpuute, ärsyyntyminen esim. autolla ajettaessa, kilpailuhenkisyys myös rentoutumisen yhteydessä ja työnarkomania.
• Fyysinen aktiivisuus - neljän ensimmäisen viikon aikana sydämen vielä parantuessa on aiempiin arkitoimiin ja liikuntaan palattava vähitellen. Ruumiillista rasitusta tulee lisätä vähitellen siten, että jo kuukauden kuluttua eletään melko normaalia elämää.

• Asetyylisalisyylihappo vähentää verihiutaleiden aggregaatiota ja estää siten trombimuodostusta. Jos potilas ei siedä tätä hoitoa, hän voi saada muuta veren hyytymistä estävää lääkitystä.
• Beetasalpaajat hidastavat sydämen syketiheyttä ja laskevat verenpainetta.
• Lipidilääkkeitä, statiineja (esim. ZOCOR®), määrätään jos rasva-arvot ovat koholla eli kokonaiskolesteroli on > 5 mmol/l ja/tai LDL-kolesteroli (ns. huono kolesteroli) > 3 mmol/l.
• ACE:n estäjiä (esim. Renitec) määrätään, jos sydämen pumppauskyvyn on infarktin jälkeen havaittu heikentyneen.
• Nitroglyseriiniä määrätään, jos potilaalla on angina pectoris. Jos potilaalla esiintyy usein rasitusrintakipua, hänelle voidaan antaa myös pitkävaikutteisia nitroglyseriinitabletteja.

Revaskularisaatiotoimenpiteet: ohitusleikkaus ja pallolaajennus

Jotta saataisiin selville, onko toimenpide potilaan kannalta paras hoitovaihtoehto, tehdään kaksi tutkimusta - rasitus-EKG ja angiografia.

Ohitusleikkaus: Leikkauksen tavallisin syy on vaikea, itsepintainen angina pectoris. Yksittäistapauksissa infarktin akuutissa vaiheessa tehdään ohitusleikkaus. Kun sepelvaltimoiden verenvirtaus estyy valtimoiden kalkkeutumisen tai veritulpan vuoksi, voidaan ahtautunut tai tukkeutunut suonenkohta ohittaa uusia suonia yhdistämällä. Tähän käytetään osin potilaan rintakehän valtimoita, osin jaloista otettuja laskimoita.

Sepelvaltimon pallolaajennus (percutaneous transluminal coronary angioplasty, PTCA) tarkoittaa sitä, että ahtautuneeseen sepelvaltimoon viedään angiografian yhteydessä pallokatetri. Kun pallo täytetään, suonen aukkoa saadaan laajennettua. Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa. Usein suonen laajennettuun kohtaan asetetaan pieni metalliverkko (stentti) uusien ahtaumien vaaran pienentämiseksi. Kun pallo on täytetty, potilas tuntee usein angina pectoris -tyyppistä kipua, yleensä korkeintaan noin minuutin kerrallaan. Toimenpide kestää yleensä runsaan tunnin, ja jos muuta syytä sairaalahoitoon ei ole, potilas pääsee kotiin jo seuraavana päivänä.

Takaisin sivun ylälaitaan

Diabetes

Mikä on diabetes
Diabetes ei ole yksi sairaus vaan useamman, eri syistä johtuvan sairauden yhdistelmä. Yhteinen nimittäjä on kroonisesti koholla oleva verensokeri. Diabeteksessa elimistön kyky tuottaa insuliinia heikkenee tai puuttuu kokonaan. Insuliinia muodostuu haimassa ja se toimii eräänlaisena avaimena, joka avaa ovet soluihin niin, että niihin pääsee sokerin muodossa olevaa energiaa verestä.

Länsimaissa diabetesta sairastaa 2 - 4 % väestöstä. Kaksi tunnetuinta diabetesmuotoa ovat tyypin 1 ja tyypin 2 diabetes. Tyypin 1 diabetes eli nuoruustyypin diabetes alkaa usein lapsuus- tai nuoruusvuosina. Tässä diabetestyypissä haimassa muodostuu vain vähän tai ei lainkaan insuliinia. Tyypin 2 diabeteksessa eli aikuistyypin diabeteksessa elimistössä muodostuu yhä insuliinia, mutta ei riittävän paljon. Kun vielä elimistön herkkyys insuliinille on heikentynyt, tarvitaan tavallista enemmän insuliinia, jotta elimistö toimisi. Tyypin 2 diabetes yleistyy, koska sairauden puhkeamiseen vaikuttavat elämäntapatekijät (liikapaino ja liikunnan puute) ovat yleistyneet sekä ikääntyneiden osuus väestöstä kasvaa. Joka kolmannella suomalaisella on tyypin 2 diabetekseen altistavia perintötekijöitä.

Aikuistyypin diabetes - sydän- ja verisuonisairaus
Jopa 80% aikuistyypin diabeetikoista menehtyy kardiovaskulaarisairauksiin (esim. sepelvaltimotauti, aivohalvaus / TIA, perifeerinen valtimotauti). Diabetesta sairastavilla sydän- ja verisuonitautien vaara on sama kuin niiden potilaiden, jotka ovat jo sairastaneet esim. sydäninfarktin. Miehillä diabetes kaksinkertaistaa ja naisilla kolminkertaistaa vaaran sairastua sepelvaltimotautiin.

Hoito
Tyypin 2 diabeteksen hoidon merkittävimpiä ongelmia ovat riittämätön sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöiden hoito (poikkeavat veren rasva-arvot, kohonnut verenpaine, veren hyytymishäiriöt), huonot hoitotulokset ja niistä aiheutuvat lisäsairaudet, riittämätön hoidonohjaus sekä hoidon seurantakäytäntöjen kirjavuus.

Hoidon päätavoite on ehkäistä valtimosairauksien kehittyminen ja eteneminen:

• elämäntapaohjaus : diabetesta koskevat ruokavaliosuositukset eivät eroa ratkaisevasti suomalaisesta normaaliravinnosta. Vähennä ruuan sisältämää rasvamäärää, etenkin eläinkunnan rasvoja. Vähennä sokerin määrää ruuassa ja juomassa. Lisää vihannesten ja hedelmien syöntiä. Syö aamiainen, lounas, päivällinen sekä 2 - 3 hedelmävälipalaa joka päivä. Lopeta tupakointi - ja pidä päätöksesi. Kävele, pyöräile tai voimistele päivittäin. Laihduta, jos sinulla on ylipainoa. Jos ruokavaliolla ja liikunnalla ei saada riittävää vastetta, lipidien lääkehoito voi olla tarpeen.
• rasva-aineenvaihdunnan häiriöiden hoito: diabeetikolle on tyypillistä pieni, tiheä LDL, joka on erittäin aterogeenistä ja lisää voimakkaasti sepelvaltimotaudin vaaraa. HDL-Kol on yleensä matala ja HDL-partikkeleiden tiheys ja jakautuminen epänormaalia (HDL-partikkelit ovat pieniä ja sisältävät enemmän triglyseridejä). LDL-Kol on normaali tai lievästi kohonnut, triglyseridit ja VLDL ovat koholla. Hoidon tavoitteena ovat HDL-Kol > 1 mmol/l, triglyseridit < 2 mmol/l, LDL-Kol < 3 mmol/l, Kol/HDL-suhde < 4 ja S-Kol < 5 mmol/l
• kohonneen verensokerin hoito
• kohonneen verenpaineen hoito
• veren hyytymishäiriöiden hoito

4S-tutkimuksen alaryhmäanalyysissä oli 202 sepelvaltimotautipotilasta, joilla oli hyperkolesterolemia ja diabetes.¹⁾

Hoitamalla sataa 4S-potilasta noin kuuden vuoden ajan 42:sta odotettavissa olevasta sydäntapahtumasta voitiin estää 24. Näiden potilaiden vakavien sydäntapahtumien (sydänkuolemat, ei-fataalit infarktit) vaara väheni -55 % (p=0,002). Tutkimukseen osallistui 202 diabetespotilasta (keski-ikä oli 60 v, 72 % oli miehiä, 12 % sai insuliinihoitoa ja 39 % oraalisia diabeteslääkkeitä). LDL-kolesteroli pieneni tässä alaryhmässä keskimäärin 36 % (keskimääräinen annos 27mg).

*4S-tutkimukseen otettiin 35 - 70-vuotiaita miehiä ja naisia, joilla oli esitiedoissa angina pectoris tai sydäninfarkti ja S-Kol 5,5 - 8,0 mmol/l. Käytetty annos oli ZOCOR 20-40 mg/vrk.
¹⁾ Pyörälä K et al. Diabetes Care 1997; 20 (4):614-620

Reduced Coronary Events in Simvastatin-Treated Patients With Coronary Heart Disease and Diabetes or Impaired Fasting Glucose Tolerance

4S-tutkimuksen alaryhmäanalyysi

Diabetespotilailla vaara sairastua sepelvaltimotautiin on erittäin korkea. 4S-tutkimuksessa oli mukana 202 diabetesta sairastavaa sepelvaltimotautipotilasta. ZOCOR-hoitoa saaneilla diabetespotilailla sydäntapahtumien vaara väheni merkitsevästi plaseboryhmään verrattuna.

American Diabetes Association (ADA) julkisti vuonna 1997 uudet diabeteskriteerit, ja tässä analyysissä näitä kriteereitä on sovellettu 4S-tutkimuspotilaisiin. ADA-kriteerien perusteella on 202 potilaan sijaan diagnosoitu 483 diabetespotilasta ja 678 potilsta, joilla oli heikentynyt glukoosinsieto, eli yhteensä 1100 potilasta.

Varsinaisessa diabetesta sairastavien ryhmässä vakavien sydäntapahtumien vaara väheni -42% ja revaskularisaatioiden vaara -48%. Kokonais- ja sydänkuolleisuus väheni, mutta tapahtumien vähäisyyden vuoksi tulos ei yltänyt tilastolliseen merkitsevyyteen.

Myös heikentyneestä glukoosinsiedosta kärsivien ryhmässä ZOCOR-hoito vähensi merkitsevästi vakavien sydäntapahtumien vaaraa (-38%) ja revaskularisaatioiden vaaraa (-43%). Tässä suuremmassa ryhmässä (n=1100) kokonaiskuolleisuuden vaara (-47%) ja sydänkuolleisuuden vaara (-55%) laskivat tilastollisesti merkitsevästi.

ZOCOR-hoito paransi siis myös niiden potilaiden ennustetta, joilla oli heikentynyt glukoosinsieto (HbA1C>6.0) ja sepelvaltimotauti.