Psykologinen turvallisuus luodaan jokapäiväisessä kanssakäymisessä

Helmikuu 2023

Share this article

.st0{fill:#00857C;}

Elina Kataja, Senior Medical Services Specialist, MSD Finland

Psykologisesta turvallisuudesta puhutaan paljon, ja meidän DEI*-tiimimme tekee hienoa työtä pitämällä aihetta esillä monin tavoin. Omassa tiimissämme keskustelemme aiheesta säännöllisesti ja pohdimme eri tapoja edistää psykologista turvallisuutta, kukin omassa roolissamme. Pelkkä aiheesta puhuminen ei tietenkään riitä, vaan psykologinen turvallisuus luodaan jokapäiväisessä kanssakäymisessä kollegojen kanssa. Ajattelen, että psykologinen turvallisuus työyhteisössä on kuin värikäs pyöreä varjo, jota kaikki työntekijät kannattelevat yhdessä. Jokaisen panosta tarvitaan – näin varjosta pidetään kunnolla kiinni, eikä se irtoa otteesta.

”Pohdimme eri tapoja edistää psykologista turvallisuutta, kukin omassa roolissamme.”

Iso osa omaa työtäni on varmistaa, että noudatamme meitä koskevia lakeja ja yrityksen omia toimintaohjeita. Sääntöviidakko on melkoinen, ja joudun joskus käymään vaikeitakin keskusteluja työkavereideni kanssa siitä, mikä meille on mahdollista ja mikä ei. Ei ole helppoa torpata ideaa, kun huomaa, että toinen on siitä tosi innostunut. Näissä keskusteluissa on erityisen tärkeää, että kumpikin osapuoli uskaltaa kertoa avoimesti oman mielipiteensä ja ottaa toisen kannan huomioon. Vaikka olisimme asiasta eri mieltä, yritän pitää mielessä, että kumpikin haluaa toimia oikein ja yrityksemme parhaaksi.

”Psykologinen turvallisuus työyhteisössä on kuin värikäs pyöreä varjo, jota kaikki työntekijät kannattelevat yhdessä.”

Koska joudun silloin tällöin käymään hankalia keskusteluja kollegojen kanssa ja selittämään, miksi emme voi toteuttaa jotain heidän suunnittelemaansa asiaa, yritän panostaa siihen miten asian esitän: perustelut, sanavalinnat, äänenpainot, mahdolliset vaihtoehtoiset toimintatavat. Toivon, että tällöin toiselle osapuolelle jää tunne, että jatkossakin voi ja kannattaa ideoida, eikä tarvitse pelätä sitä millaisen vastaanoton saa.

Yritän myös luoda ilmapiiriä, joissa virheiden tai oman osaamattomuuden myöntämistä ei tarvitse hävetä. En pelkää myöntää olleeni väärässä tai tehneeni virheitä. Yleensä isompikin moka alkaa tuntua pienemmältä, jos jaan sen muille tiedoksi ja opiksi. Jälkikäteen voi jopa tuntua siltä, että tästä virheestä oli jotain hyötyäkin!

”Olen saanut kokea psykologisen turvallisuuden tärkeyden.”

Minulla on konkreettinen esimerkki tilanteesta, jossa olen saanut kokea psykologisen turvallisuuden tärkeyden.

Olin juuri aloittanut nykyisessä tehtävässäni ja tarkistanut erään ison tilaisuuden esitysmateriaalit hyvissä ajoin. Tilaisuutta edeltävänä iltana katsoin ulkomaalaisen puhujavieraamme esitystä vielä kerran ja huomasin siellä aiheen, jota ei voinutkaan ottaa mukaan. Jouduin laittamaan tilaisuuden järjestäjille viestiä myöhään illalla, ja heille koitui ylimääräistä työtä ja stressiä tilaisuuden aamuna. Meinasin kuolla häpeästä – miksi en ollut huomannut asiaa aiemmin?! Kaikki suhtautuivat tilanteeseen kuitenkin tosi ymmärtäväisesti, ja puhuja ehti muokata esitystään. Jälkikäteen kävin tapahtuman läpi vielä omassa tiimissäni, jotta toiset voisivat välttää vastaavan sudenkuopan tulevaisuudessa. Loppu hyvin, kaikki hyvin ¬– kiitos kaikille ymmärtäväisille kollegoilleni!

Olen myös ollut tilanteessa, jossa psykologista turvallisuutta ei juuri ollut. Eräässä aikaisemmassa työpaikassani virheitä ja läheltä piti -tilanteita raportoitiin anonyymissä järjestelmässä, jotta niistä voitiin ottaa opiksi. Hieno systeemi ja kannatettavaa toimintaa, kunhan järjestelmää ei käytetä yksittäisten ihmisten lyttäämiseen. Jostain syystä minun tekemiäni virheitä alettiin kuitenkin raportoida järjestelmään siten, että minut pystyi niistä helposti tunnistamaan. Joissain raporteissa keskityttiin pääosin siihen, että virheen tekijä olin minä, tekemäni virhe tuntui toissijaiselta. Tilanne pitkittyi ja johti lopulta siihen, että töihin meno ahdisti. Pelkäsin hirveästi virheiden tekemistä ja luottamus omaan osaamiseni mureni. Puhuin asiasta esihenkilöille ja lopulta istuin ison tiimin edessä selittämässä tekemiäni virheitä. Mikään ei valitettavasti muuttunut, ja lopulta vaihdoin työpaikkaa.

*DEI=Diversity, Equity, Inclusion